Blogi

Arkisto

09.02.2016 | Talven kuulumisia

25.09.2014 | Kesä takana, uusi kausi edessä!

27.05.2014 | Kohti kesää...

27.01.2014 | Kisakausi 2014 jo vauhdissa - kertausta syksyn treeneistä

21.09.2013 | KESÄ 2013

21.08.2013 | MOSKOVA!!

07.08.2013 | Missio Moskova

23.07.2013 | Kisakauden kuulumisia!

13.05.2013 | Terveisia Teneriffalta!

05.03.2013 | Kilpailukausi ohi!!

11.01.2013 | Kilpailukausi alkaa!!

15.12.2012 | Pikaisia kuulumisia!

04.11.2012 | Syyskauden kuulumisia!

08.09.2012 | Season is over!

13.08.2012 | SUOMEN ENNÄTYS!!!

15.07.2012 | Kauden pääkisa käyty!

24.06.2012 | Kisakausi täydessä vauhdissa!

18.05.2012 | Nyt on leirit leireilty ja kisakausi alkaa!!

19.04.2012 | Valmiina etelänleirille!

22.02.2012 | Hallikausi hyvässä vauhdissa!

21.01.2012 | Hyviä aitatuloksia jo heti kauden alussa!

06.01.2012 | Ensimmäinen kilpailu Turun Urheiluliiton väreissä!

05.12.2011 | 9.11.2011

17.09.2011 | Kausi paketissa!

26.07.2011 | Euroopan mestaruus - tavoite täyttyi

13.07.2011 | Kauden kohokohta edessä!

21.06.2011 | Tampereen Eliittikisoista Turkin lämpöön

22.05.2011 | Harjoitusleiri takana ja kisakausi jo ovella!

15.04.2011 | Aurinko paistaa - kesä tulee!

07.03.2011 | Kohti kesää

06.01.2011 | Taas mennään! :)

19.10.2010 | Dare to dream

09.08.2010 | Kohti kauden loppua

06.07.2010 | Saksasta vauhtia kohti kauden päätapahtumaa

23.06.2010 | Itseluottamus palasi

14.06.2010 | Alkukesän mietteitä valmentajan silmin

15.05.2010 | Viimeiset kuulumiset Portugalista!

10.05.2010 | Kuulumisia Portugalista!

02.05.2010 | Kohti etelänleiriä

13.04.2010 | Kevät tuli vauhdilla!

08.02.2010 | 10+1 kysymystä Nooralotalle

16.01.2010 | Viime kausi 2009 oli täynnä menestystä

21.08.2013MOSKOVA!!

Nyt alan pikku hiljaa palautua Moskovan reissusta, joten on hyvä aika kerrata kilpailua ja siihen valmistautumista. Moskovassa naisten 100m aitajuoksun alkuerät juostiin Moskovan aikaa kello 9.45, Suomen aikaa 8.45. Se oli siis ensimmäinen "uusi" kokemus arvokisoissa. Juoksu oli siis klo 9.45 ja vähimmäisvaatimus on herätä neljä tuntia ennen starttia, joten kilpailuaamuna herätyskelloni soi 5.30 (4.30!!). Tähän yritin tottua jo heti Moskovaan saavuttuani, jolloin heräsin joka aamu ennen kisaa noin klo 6.30. Muutaman aamuharjoituksen jälkeen homma alkoikin sujua ja kroppa alkoi tottua juoksemiseen aamutuimaan. Kilpailupäivänäkin verryttely ja juoksu tuntuivat hyvälle… saatoin myös käyttää kofeiinia antamaan pientä lisäpuhtia.

Muutenkin valmistautuminen kilpailuun sujui hyvin; jalat tuntuivat vetreiltä ja teräviltä ja tekniikka otti jo tuulta alleen. Lisäboostia antoi myös jamaikalaisen ja kolumbialaisen aiturien kanssa otettu yhteislähtö, jolloin viimein tajusin, että eihän tässä kenellekään lähdetä häviämään. Myös kello näytti parempia aikoja kuin aikaisemmin tällä kaudella, joten lähdin alkueriin juoksemaan hyvillä mielin.

Itse alkueräverkka tuntui helpolta, niinkuin aikaisemmin mainitsin, niin en kokenut, että aikainen kellonaika olisi hirveästi vauhtia hidastanut. Moni ei ehkä tiennyt, että tein jo alkuerissäkin yhden oman ennätyksen; elämäni huonoin reaktioaika 0,257, kun yleensä ajat pyörivät lukemissa 0,140-0,160.. Tiesin kyllä, että lähetys tulee olemaan pitkä, mutta silti en olisi meinannut malttaa pysyä paikoillani ja hieman nytkähdin telineissä, jonka seurauksena en pystynyt reagoimaan paukkuun kunnolla. Tiesin kyllä, että edellisissä MM-kisoissa jatkoon päästiin ajoilla 13,15 ja 13,25, mutta silti olin ÄÄRETTÖMÄN pettynyt kun tauluun lävähti lukemat 13,23. Olin varma, etten pääisisi jatkoon. Kaiken lisäksi tein todella tyhmän mokan; tähänkö se jäisi? Kaikki tuntui niin hyvältä ja pilasin sen jo ennen ensimmäistä aitaa… Annoin haastattelut ja lähdin yksin harjoituskentälle itkemään harmitukseni pois. Kyllä se vaan itketti, vaikka itku ei sinänsä asiaa auta. Yhtäkkiä näin valmentajani tulevan.. iloisena! Jussi tuli luokseni ja kysyi mitä aikoisin tehdä lauantaina.. juoksisinko vaikkapa välierässä? Se tuntui huonolta vitsiltä, jolloin itku repesi taas. Hetkinen.. hetkinen.. MITÄ??

Minä todella pääsin välieriin kaikesta huolimatta, enkä edes huonoimmalla ajalla. Nyt täytyi äkkiä koota itsensä ja lähteä hotelliin levähtämään seuraavan päivän välieriä varten. Täytyy myöntää, että jos välierät olisi juostu samana päivänä, niin todennäköisesti en olisi pystynyt kokoamaan enää itseäni. Onneksi oli yli vuorokausi aikaa toipua.

Lauantaina mieli olikin taas entistä kirkkaampi. En jännittänyt, minä odotin. Odotin uutta mahdollisuutta, sillä tiesin, että olen ennätyskunnossa. Vaikka alkuerien aika oli 13,23, niin reaktiosta jo saisin parannettua ainakin kymmenyksen. Olin itsevarma. Kilpailutilanteessa keskityin vain, että reagoisin hyvin. Käskin itseni olla miettimättä muita teknisiä asioita, sillä nyt ne tulisivat itsestään. "Sä pystyt siihen", sanoin itselleni. Olin pitkästä aikaan taas oma itseni kilpailutilanteessa. Yleisö hurrasi kovaa, etenkin koska erässäni oli venäläinen juoksija. Senkin käänsin voimavaraksi: ajattelin, että tällä kertaa paineet ja odotukset eivät kohdistu minuun. Ne ovat toisilla. Nyt täytyisi vain nauttia siitä, mitä tekee.

Se toimi! Reaktio oli yli kymmenyksen nopeampi kuin alkuerissä ja juoksu tuli loppuun asti. Tulokseksi tuli uusi SE 13,04 (+0.2). Vanha SE oli 13,10. Toki juoksussa näkyi edelleen pienet tekniset virheeni, mutta se antaa uskoa lisää, että tästä on mahdollista vielä parantaa tälläkin kaudella. Kyyneleet muuttuivat iloksi. Kaiken kaikkiaan voin sanoa MM-kilpailuiden olevat suhteellisen onnistunut reissu (olisin voinut kyllä juosta jo alle 13s!) ja erittäin opettavainen. Reissu valoi lisää uskoa tulevaisuuteen ja antaa varmasti taas intoa harjoitella talven pimeinä iltoina.

Kilpailukausi ei toki vielä päättynyt tähän. Juoksen sunnuntaina Tampereen Eliittikisoista ja lähden taistelemaan Eliittiurheilijan tittelista. Seuraavana viikonloppuna kilpailen Raahessa alle 23v SM-kisoissa, jossa juoksen 100m ja 200m sileänä. Kahden ja puolen viikon kuluttua kauden kruunaa Suomi-Ruotsi-maaottelu Tukholmassa.

-Nooralotta

Yhteistyöllä menestykseen