Blogi

Arkisto

09.02.2016 | Talven kuulumisia

25.09.2014 | Kesä takana, uusi kausi edessä!

27.05.2014 | Kohti kesää...

27.01.2014 | Kisakausi 2014 jo vauhdissa - kertausta syksyn treeneistä

21.09.2013 | KESÄ 2013

21.08.2013 | MOSKOVA!!

07.08.2013 | Missio Moskova

23.07.2013 | Kisakauden kuulumisia!

13.05.2013 | Terveisia Teneriffalta!

05.03.2013 | Kilpailukausi ohi!!

11.01.2013 | Kilpailukausi alkaa!!

15.12.2012 | Pikaisia kuulumisia!

04.11.2012 | Syyskauden kuulumisia!

08.09.2012 | Season is over!

13.08.2012 | SUOMEN ENNÄTYS!!!

15.07.2012 | Kauden pääkisa käyty!

24.06.2012 | Kisakausi täydessä vauhdissa!

18.05.2012 | Nyt on leirit leireilty ja kisakausi alkaa!!

19.04.2012 | Valmiina etelänleirille!

22.02.2012 | Hallikausi hyvässä vauhdissa!

21.01.2012 | Hyviä aitatuloksia jo heti kauden alussa!

06.01.2012 | Ensimmäinen kilpailu Turun Urheiluliiton väreissä!

05.12.2011 | 9.11.2011

17.09.2011 | Kausi paketissa!

26.07.2011 | Euroopan mestaruus - tavoite täyttyi

13.07.2011 | Kauden kohokohta edessä!

21.06.2011 | Tampereen Eliittikisoista Turkin lämpöön

22.05.2011 | Harjoitusleiri takana ja kisakausi jo ovella!

15.04.2011 | Aurinko paistaa - kesä tulee!

07.03.2011 | Kohti kesää

06.01.2011 | Taas mennään! :)

19.10.2010 | Dare to dream

09.08.2010 | Kohti kauden loppua

06.07.2010 | Saksasta vauhtia kohti kauden päätapahtumaa

23.06.2010 | Itseluottamus palasi

14.06.2010 | Alkukesän mietteitä valmentajan silmin

15.05.2010 | Viimeiset kuulumiset Portugalista!

10.05.2010 | Kuulumisia Portugalista!

02.05.2010 | Kohti etelänleiriä

13.04.2010 | Kevät tuli vauhdilla!

08.02.2010 | 10+1 kysymystä Nooralotalle

16.01.2010 | Viime kausi 2009 oli täynnä menestystä

27.01.2014Kisakausi 2014 jo vauhdissa - kertausta syksyn treeneistä

Viime blogista onkin vierähtänyt aikaa ja paljon on ehtinyt tapahtua. 
Kuten aikasemmin kerroinkin, niin viime kesän jälkeen motivaatio harjoitella kohti maailman huippua on ollut todella suuri. Syksyn harjoituskausi lähti lupaavasti käyntiin; olin motivoitunut ja jaksoin tehdä kovimmatkin harjoitukset alusta loppuun keskittyneesti ja hyvin. Mikään ei voisi nyt estää minua kehittymästä kovemmaksi urheilijaksi! 
Kunnes…
Kovan harjoitusviikon viimeisessä harjoituksessa lokakuun puolivälissä aitajuoksun etujalka nappasi kiinni. Okei, ehkä se vain kramppasi. Menin heti lääkäriin. Hän laittoi minut ultraäänitutkimuksiin, eikä mitään normaalista poikkeavaa näkynyt. Kävin kaksi kertaa myös fysioterapeutilla, ennen kuin sain luvan taas aloittaa harjoittelun. Epäilynä oli siis edelleen vain kramppi ja jalan pitäisi olla kunnossa. Aloin taas harjoitella normaalisti. Kipua tuntui, mutta tuntukoon, sillä pientä kireyttähän se vain oli. Aitomista se ei tosin kestänyt. Kolme viikkoa tein kovaa harjoittelua, kunnes tunne kivusta alkoi vaivaamaan ja soitin toiselle lääkärille. Magneettikuviin olisi mentävä heti. 
Magneettikuvista paljastui sitten juuri se, mitä alunperin pelättiinkin: reidessä oli kuin olikin vajaan 4cm mittainen repeämä. Tässä vaiheessa tuntui, että maailma romahtaisi altani ja mahdollisuus hallikaudesta tuntui kaukaiselta, sillä sain luvan alkaa juoksemaan vasta marraskuun lopulla ja aitajuoksua kevyesti saisin kokeilla vasta Teneriffan leirillä joulukuun puolen välin jälkeen. Tein paljon korvaavaa harjoittelua, joka sisälsi aluksi vain vesijuoksua, keskivartaloa ja ylävoimaa. Vähintään yhtä paljon tuli myös itkua. Pikkuhiljaa jossakin vaiheessa aloin kuitenkin tehdä progressiivisesti jalkapunttia, joka ei rasittanut repeämäkohtaa (semimembranosus). Tämä käsitti aluksi siis vain eksentristä takareisivoimaa ja kyykkyjä. Pikkuhiljaa siirryin varovasti myös rinnallevetoharjoituksiin.. 
Tunteet menivät aaltoliikettä, kuten ne tekevät edelleen. Kuitenkin huomasin, että jalka kesti voimaharjoittelua ja pystyin jopa pikkuhiljaa kehittymään voimatasoissani. Vaikka juosta en saanut pitkään aikaan, enkä voinut paneutua aitatekniikkaan, niin yritin luoda itselleni uskoa, että 60 metrin aidoissa voisin tätä puutetta ainakin osittain korvata voimaharjoittelulla. 

Joulukuussa Teneriffan leirillä sain siis aloittaa juoksuharjoittelua tehokkaammin. Tosin piikkareita minulla ei leirillä ollut mukana, joten maksimaalista juoksua en tehnyt vielä. Leiri oli kyllä kerrankin uskomattoman hyvä, vaikka ihan ennätyksiä en rikkonut, muuta kuin vauhdittomassa pituudessa. Tunne, että ei se kaikki työ (ja turhaantuminen) olekaan mennyt täysin hukkaan on mahtava. Yllätyksekseni pystyin lenkkareilla vetämään jo ihan mukavaa vauhtia 60 metrisiä ja viimein pelonsekaisten tunteiden jälkeen uskalsin jopa hölkötellä 70-senttisiä aitoja ilman kipua ja jopa ihan nätillä tekniikalla. Myös RV maksimi nousi pari kertaa mukavasti. 

Palattuamme Suomeen aloin juosta kovempia vetoja, kivuitta. Piikkareilla vauhdit eivät vielä olleet viime vuoden luokkaa, mutta aitominen täysikorkuisilla aidoilla oli hyvää. Se oli yllätys, sillä tekniikkatreenejä en ollut tehnyt ja usein ensimmäiset aitatreenit takkuavat pahasti. Viimein sain myös loikkia huomatakseni, että loikkasin elämäni kolmanneksi parhaimman 5-loikkatuloksen. Myös kuula lensi kaikkien aikojen top kolmeen! Vaikka kaikki nyt näytti menevän hyvin, niin usko omaan kuntoon ei silti ollut 100% varma. Mieltä painoi myös 23.12 tehdyssä kontrollimagneetissa näkyvä kahden sentin mittainen repeämä, tosin toinen lääkäri ei nähnyt kuvassa taas mitään. Omat tuntemukseni olivat.. Noh, jalassa ei ollut enää pitkään aikaan tuntunut mitään.

Päätimme siis aloittaa kilpailukauden. Ensimmäinen kisa oli ns. harjoituskilpailu. Kävimme Lotan kanssa kahdestaan juoksemassa Hippokisoissa. Sen mukainen hölkkäjuoksu siitä tulikin. Tosin positiivista oli, että jalassa ei tuntunut mitään. Seuraava kilpailu oli Turussa 19.1. Juoksu tuntui todella hyvältä ja kaikkia odotuksiani vastaan juoksin finaalissa elämäni parhaan ajan kauden alkuun. Kello pysähtyi aikaan 8,18, joka jäi vain kaksi sadasosaa MM-hallien rajasta. 

Ehkä kroppa meni hieman solmuun yhtäkkisestä tehojen irtisaannista, sillä en koko harjoituskautena saanut kropastani tehoja irti. Seuraavana lauantaina juoksu oli todella voimatonta ja aika oli 11 sadasosaa heikompi. Kroppa tuntui kyllä muuten hyvältä, mutta pieni tehottomuus painoi.

Seuraavat kilpailut ovatkin sitten ulkomailla. Juoksen 30.1. Düsseldorfissa ja 1.2. Karlsruhessa. Tavoitteena olisi parantaa SB (Season Best) aikaa selvästi ja rikkoa siis MM-raja. Uskon, että ajat voivat olla hyvinkin kovia, kunhan kroppa ehtii taas palautua ja uskon kilpailussa 100% itseeni. Ajat voivat olla myös huonoja.. Uskon, että tällä hetkellä se on vain itsestäni kiinni. Innolla siis odotan reissua. :)

Talven aikana sain myös kutsun Urheilugaalaan, jossa minut palkittiin vuoden esikuvaurheilijana. On aika mahtava tunne saada tunnustus siitä, että on pystynyt toimimaan esikuvana, etenkin nuorille urheilijoille! Itsekin vielä nuorena urheilijana teidän kuinka tärkeässä roolissa esikuvat ovat. Etenkin sellaiset, joihin itse pystyy samaistumaan. Toivon todellakin, että pystyn olemaan kaikille nuorille esikuvana ja innolla sitä vastuuta kannan! Kiitokset vielä kaikille onnitteluista!! :)

Nooralotta
Yhteistyöllä menestykseen